Tapauksessa KKO:2016:5 vuokranantaja oli solminut vuokralaisten kanssa asuinhuoneiston vuokrasopimuksen. Vuokrasopimuksen mukaan vuokra oli sidottu elinkustannusindeksiin ja vuokran muuksi korotusperusteeksi oli sovittu 4 %:n minimikorotus. Sopimuksen mukaan vuokra tarkistettiin vuosittain aina kesäkuun alusta.
Vuokralaiset eivät vuokrasopimuksen allekirjoittamista seuraavana vuonna ryhtyneet oma-aloitteisesti maksamaan korotettua vuokraa. Vuokranantaja vaati oikeudessa vuokralaisia maksamaan vuokrankorotukseen perustuvan ja maksamatta olevan osuuden vuokrasta, koska vuokran korotuksesta oli sovittu vuokrasopimuksessa. Vuokralaiset vastasivat tähän kiistämällä vaatimuksen ja katsoivat, että vuokranantajalla oli sopimuksen mukaan oikeus korottaa vuokraa, mutta vuokranantajan piti ilmoittaa vuokralaisille kirjallisesti uusi vuokra ja sen voimaantuloajankohta.
Tapauksessa korkein oikeus on käsitellyt kysymystä siitä, onko sovitun vuokrankorotuksen voimaantulo lain tai vuokrasopimuksen ehtojen mukaan edellyttänyt sitä, että vuokranantaja ennalta ilmoittaa vuokralaisille uudesta korotetusta vuokrasta ja sen voimaantuloajankohdasta.
Ratkaisussaan korkein oikeus käsitteli myös AHVL 27.2 §:sta ilmenevää ilmoitusvelvollisuutta ja sitä, milloin säädöstä voidaan soveltaa vuokrasopimuksia koskeviin tapauksiin. Oikeus katsoi, että mikäli vuokran korotuksen suuruus ja korotuksen alkamisajankohta käyvät jo vuokrasopimuksesta selkeästi ilmi, ei edellä mainittu säädös sovellu tapaukseen. Kun näistä vuokranmaksun perusteista on sovittu, voidaan sopia myös, että vuokralainen ryhtyy oma-aloitteisesti maksamaan korotettua vuokraa.
Lopulta tapauksessa oli sopimuksen tulkinnan avulla ratkaistava kysymys siitä, oltiinko sopimuksella sovittu vuokra muuttumaan määrättynä ajankohtana ilman eri toimenpiteitä vai, oliko sopimuksella sovittu vain vuokran korottamisen laskennallisista perusteista, jolloin korotuksen voimaantuloajankohta on jäänyt vuokranantajan päätöksenteon ja ilmoituksen varaan.
Sopimuksen tulkinnan osalta korkein oikeus totesi, että sopimuksessa käytetty passiivinen ilmaisutapa mahdollisti sinänsä eri tulkintavaihtoehtoja. Kuitenkin tässä tapauksessa sanamuoto viittasi siihen, että vuokran tarkistaminen tapahtuu automaattisesti ilman kummankaan osapuolen aktiivisia toimia. Vuokran tarkistamista koskeva lausuma oli luontevasti ymmärrettävissä niin, että korotettua vuokraa on ryhdyttävä maksamaan sopimuksen määrittämästä tarkistamisajankohdasta lukien. Vuokralaiset eivät olleen tuoneet asian käsittelyssä esille muita asiaan vaikuttavia seikkoja, jotka olisi tullut huomioida asiaa ratkaistaessa.
Korkein oikeus päätyi sopimuksen tulkinnan kautta ratkaisemaan asian siten, että vuokranantajan ei olisi pitänyt ilmoittaa vuokralaisille kirjallisesti ennakolta uudesta vuokrasta ja sen voimaantuloajankohdasta, koska vuokrankorotuksen ajankohta ei ole jäänyt sopimuksen mukaan vuokranantajan yksipuolisesti määritettäväksi. Vuokralaisilla on ollut velvollisuus ryhtyä maksamaan korotettua oma-aloitteisesti sopimuksen määrittämästä tarkistamisajankohdasta lukien.
Muistathan, että tarjoamme puhelimitse tapahtuvan ilmaisen 20 minuutin alkuneuvottelun. Katso vapaat aikamme täältä!