Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2017:91 A oli antanut vuokranantajalle omavelkaisen takauksen B:n ja C:n asuinhuoneiston vuokrasopimuksen mukaisten vuokraehtojen täyttämisestä. Tapauksessa korkein oikeus käsitteli ennen kaikkea kysymystä siitä, rajoittiko asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (AHVL) 8 §:n 2 momentti myös takaussitoumukseen perustuvaa vastuuta.

Edellä mainitun AHVL 8 §:n 2 momentin perusteella ehto, jonka mukaan sopijapuolen on annettava suurempi kuin kolmen kuukauden vuokran määrää vastaava vakuus, on mitätön. Voidaanko kyseistä rajoitusta soveltaa myös takaajan antamaan takaussitoumukseen?

Korkeimman oikeuden ensimmäinen tärkeä huomio kysymystä ratkaistaessa liittyi AHVL 8.2 §:n sanamuotoon: sanamuodon mukaan kyseinen momentti koskee vakuutta, jonka sopijapuoli vuokrasopimuksen sopimusehdon mukaan velvollinen antamaan. Ratkaistavana olevassa tapauksessa vuokranantajan sopimuskumppaneita olivat C ja D, kun taas takaajana toiminut A oli tähän sopimussuhteeseen nähden sivullinen. Korkein oikeus antoi tälle huomiolle enemmän painoarvoa, kuin sille, että takaus katsottiin vuokranmaksujen laiminlyönnistä johtuvaan päävelkaan nähden liitännäiseksi sitoumukseksi.

Ratkaisussaan korkein oikeus kiinnitti myös huomiota siihen, että kyseinen AHVL 8.2 § oli otettu lakiin vuokralaisen suojaamiseksi. Kun vuokralainen antaa vuokranantajalle sopimuksessa määrätyn vakuuden, sitoo tämä vuokralaisen käytössä olevaa varallisuutta vuokrasopimuksen ajaksi eli mahdollisesti hyvinkin pitkäksi aikaa. Lisäksi kohtuuttoman korkeiden vakuuksien pyytäminen rajoittaisi osan ihmisistä mahdollisuutta asuinhuoneistojen vuokraamiseen, mikäli vuokralaisella ei ole varaa tallettaa niin suurta summaa vakuudeksi. Takaaminen eroaa edellä mainitusta siinä, että takaussitoumus ei rajoita takaajan varallisuuden käyttöä vakuuden voimassaoloaikana.

Tapauksessa korkein oikeus kiinnitti huomiota vielä siihen, että takaus oli annettu vuokralaisen antaman vakuuden sijasta eikä vuokralaisen vakuuteen liittyvän suoritusvelvollisuuden turvaamiseksi.

Takaajan asemaa koskevassa lainsäädännössä on katsottu tärkeäksi turvata takaajan riittävä tiedonsaanti päävelkasuhteesta ja rajoittaa yleistakaukseen perustuvaa vastuuta. Tietyn velan vakuudeksi annetun takauksen osalta ei ole nähty vastaavaa tarvetta takausvastuun rajoittamiselle.

Koska vakuuden enimmäismäärästä on säädetty vuokralaisen suojaksi, vuokralaisen asema ei heikkene, vaikka takaaja olisi vakuuden enimmäismäärää laajemmassa vastuussa. Täytyy kuitenkin muistaa, että vuokralainen vastaa sopimusperusteisesti kaikista vuokrasopimuksesta johtuvista velvoitteista ilman takaustakin. Jos vuokralaisella on takaaja, vuokralaisen ei vain tarvitse itse sitoa varallisuuttaan vuokrasopimuksen edellyttämäksi vakuudeksi.

Ratkaisussaan korkein oikeus päätyi säännöksen sanamuodon mukaiseen tulkintaan, jolloin vakuuden määrää koskeva rajoitus koskee vain sopijapuolen eli vuokralaisen antamaa vakuutta. Korkein oikeus katsoi, ettei vuokralaisen eikä takaajankaan etu edellytä AHVL 8.2 §:n mukaisen pakottavan säännöksen soveltamista myös takaussitoumukseen. Tapauksessa takaajana toiminut A ei voinut vedota edukseen vakuuden enimmäismäärää koskevaan rajoitukseen.