
Kun kaupan jälkeen talosta paljastuu vikoja, ensimmäinen ajatus on usein korjata ne mahdollisimman nopeasti. Asuminen ja remonttiaikataulu painavat, eikä yhteydenotto myyjään tunnu kiireelliseltä. Juuri tässä vaiheessa ostaja voi kuitenkin tehdä virheen, joka maksaa koko vaatimuksen.
Maakaaren mukaan ostaja ei saa vedota kiinteistön virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa.
Aika alkaa siitä, kun ostaja havaitsee virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Laissa ei ole kiinteää määräaikaa, vaan kohtuullisuus arvioidaan tapauskohtaisesti virheen laadun ja olosuhteiden perusteella.
Virheilmoitusta eli reklamaatiota ei tarvitse tehdä yksityiskohtaisena. Siitä on käytävä ilmi, mikä virhe on kyseessä ja mitä ostaja sen perusteella vaatii. Vaatimuksen tarkka määrä voi tarkentua myöhemmin, kun korjauskustannukset selviävät.
Ilmoitusvelvollisuudesta on yksi poikkeus. Jos myyjä on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti tai törkeän huolimattomasti, myöhästynyt ilmoitus ei vapauta häntä vastuusta. Tällaisen menettelyn näyttäminen on kuitenkin vaikeaa, eikä siihen kannata luottaa.
Reklamaatiolla on kaksi tarkoitusta. Myyjä saa tiedon siitä, ettei ostaja pidä kauppaa sopimuksen mukaisena, ja samalla turvataan todistelu. Ilman ilmoitusta myyjä voi perustellusti luottaa siihen, että kaupan kohde on ollut kunnossa.
Myyjälle on varattava tilaisuus perehtyä virheeseen itse tai asiantuntijan avulla. Vain silloin hän voi arvioida vastuutaan, osallistua selvittelyyn, korjata virheen tai tehdä sovintotarjouksen. Jos ostaja korjaa, avaa laajasti tai purkaa rakenteet ennen ilmoitusta, myyjä menettää tämän mahdollisuuden, eikä virheen laajuutta voi enää luotettavasti todeta.
Siksi järjestys on tärkeä: ensin dokumentointi ja ilmoitus myyjälle, sitten korjaukset. Kiireellisiä toimia lisävahinkojen estämiseksi voi tehdä, mutta niistäkin kannattaa kertoa myyjälle ja ottaa valokuvat ennen työn aloittamista.
Korkein oikeus ratkaisi tammikuussa 2008 riidan, joka koski 145 000 euron hintaista omakotitalokiinteistöä. Ostaja sai talon hallintaansa toukokuun lopussa 2002 ja aloitti remontin.
Työn edetessä rakenteista paljastui useita ongelmia: kattotuolit olivat notkahtaneet, alaohjaspuissa ja runkotolpissa oli lahonneita rakenteita, makuuhuoneen lattia oli rakennettu virheellisesti ja liesituulettimen poistoputki päättyi yläpohjaan. Myös lämmityskustannukset olivat ilmoitettua suuremmat.
Ostaja kuuli asiantuntijoita kesällä 2002 ja päätti purkaa vanhan talon kokonaan. Purkulupa saatiin elokuussa, uuden talon perustus paalutettiin syyskuussa ja pohjalaatta valettiin marraskuussa. Purkutöiden yhteydessä selvisi, että myyjien ilmoittamien 12-metristen teräspaalujen sijasta talon alla oli ollut vain kolme 0,6–1,5 metrin mittaista teräskiskoa.
Ostaja ilmoitti virheistä myyjille vasta joulukuun lopussa 2002, jolloin vanha talo oli purettu ja uusi talopaketti pystytysvaiheessa. Hän vaati myyjiltä hinnanalennusta ja vahingonkorvausta yhteensä noin 129 000 euroa. Ostajan mukaan ilmoitus oli tehty ajoissa, koska virheiden kokonaisuus oli selvinnyt vasta paalutuksen puutteiden paljastuttua syksyllä.
Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät kanteen, ja korkein oikeus päätyi samaan lopputulokseen. Sen mukaan ostajan olisi pitänyt ilmoittaa virheistä kohtuullisessa ajassa niiden havaitsemisesta ja joka tapauksessa ennen kuin rakenteet purettiin. Jos purkaminen oli ostajan väittämällä tavalla välttämätöntä, virheiden merkityksen oli pitänyt olla hänen tiedossaan jo purkupäätöstä tehtäessä.
Paalutuksen osalta korkein oikeus totesi, että ostaja oli paaluttanut uuden talon perustuksen yli 40 paalulla jo syyskuussa 2002. Vanhan talon vajoamista estämään tarkoitettujen paalujen kunnolla ei uudisrakennussuunnitelmien vuoksi ollut enää merkitystä kiinteistön arvolle. Siltäkään osin ilmoitus ei ollut oikea-aikainen.
Myyjien ei osoitettu toimineen kunnianvastaisesti tai törkeän huolimattomasti. Ostaja menetti oikeutensa vedota kaikkiin väittämiinsä virheisiin, eikä hän saanut hinnanalennusta eikä vahingonkorvausta. Käräjäoikeus oli lisäksi pitänyt epäuskottavana ostajan väitettä, ettei hän ollut ymmärtänyt ilmoituksen merkitystä.
Ratkaisu on keskeinen ennakkopäätös reklamaatiosta kiinteistökaupassa. Se osoittaa, että vaatimusten menettämiseen ei tarvita vuosien viivettä, jos ostaja ehtii muuttaa kaupan kohdetta ennen ilmoitusta. Myöhemmin löytyvä uusi virhe ei myöskään pelasta aiemmin havaittuja virheitä, joista on vaiettu.
Myyjän näkökulmasta tapaus muistuttaa, että myöhään tehty ilmoitus voi olla peruste torjua vaatimukset. Ilmoituksen ajankohta ja kaupan kohteen tila ilmoitushetkellä kannattaa selvittää heti, kun vaatimus saapuu.
Virheen löytyminen ei vie ostajalta oikeuksia, kun asiat tehdään oikeassa järjestyksessä. Yksi ajoissa lähetetty viesti myyjälle turvaa vaatimukset, eikä se estä jatkamasta remonttia harkitusti.
Avoin tiedonvaihto antaa myös myyjälle mahdollisuuden ratkaista asia sovinnollisesti ennen kuin kustannukset kasvavat.

Muistathan, että tarjoamme puhelimitse tapahtuvan maksuttoman 20 minuutin alkuneuvottelun. Katso vapaat aikamme täältä!