Asunto-osakkeen ostaminen on aina suuri investointi, olipa kyse sitten perheen ensimmäisestä omasta asunnosta tai asuntosijoittajan uusimmasta sijoituskohteesta. Asuntokauppa edellyttää aina huolellista tutustumista kaupan kohteeseen. Ostajan kannattaakin asuntoa ostettaessa tutustua paitsi asunnon fyysisiin ominaisuuksiin myös kaikkiin asuntoa koskeviin asiakirjoihin ja asunnon ympäristöön. Ostajan tarkastusvelvollisuus on asuntokauppaa tehtäessä merkittävä asia, koska se vaikuttaa esimerkiksi ostajan myöhempään mahdollisuuteen vedota asunnossa ilmenneeseen virheeseen.

Ostajan on ennen kauppaa tarkastettava asunto – oltiinpa ostamassa käytettyä asuntoa tai valmista uutta asuntoa. Samanlaista tarkastusvelvollisuutta ei edellytetä vasta rakentamisvaiheessa olevan asunnon osalta, mutta mikäli ostaja kuitenkin käy tutustumassa rakenteilla olevaan asuntoon, ei hän myöhemmin voi vedota sellaiseen seikkaan, joka hänen olisi tuolloin tullut huomata.

Kuinka laajaa asunnon tarkastusvelvollisuutta ostajalta voidaan edellyttää?

Ostajan tarkastusvelvollisuuden laajuuden määrittelemiseen ei ole olemassa mitään yksiselitteistä ohjetta. Tarkastusvelvollisuutta on aina arvioitava tapauskohtaisesti ja siihen vaikuttavat esimerkiksi ostettavan asunnon yleinen kunto ja ikä. Vanhaa asuntoa ostettaessa ostajalta voidaan vaatia perusteellisempaa tarkastusvelvollisuutta kuin ostettaessa uutta asuntoa, sillä vanhasta asunnosta voidaan todennäköisemmin olettaa löytyvän merkillepantavia vikoja.

Kannattaa lisäksi muistaa, että erityisiin teknisiin toimenpiteisiin ei tarvitse ryhtyä, ellei siihen ole erityistä syytä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ostajan tarvitse tarkastusvelvollisuuden täyttääkseen alkaa purkamaan asunnon rakenteita. Tässä kohdassa on myös huomioitava asunto-osakeyhtiön määräykset siitä, saako rakenteisiin edes kajota. Kuitenkin esimerkiksi myyjän kohteesta antamat tiedot, esimerkiksi tieto asunnossa tapahtuneesta vesivahingosta, tai nimenomainen kehotus voi johtaa ostajan velvollisuuteen ryhtyä laajamittaisempiin toimenpiteisiin asunnon kunnon selvittämiseksi.

Myyjän kehotus ryhtyä laajempiin tarkastustoimenpiteisiin koskee kuitenkin vain sellaisia asunnon kohteita, joita ei esimerkiksi ole vielä tarkastettu. Tällöin myyjälläkään ei ole vielä varmaa tietoa kohteen kunnosta. Jos myyjä kuitenkin tietää asunnossa olevan virheen, ei myyjä voi välttää tiedonantovelvollisuuttaan kehottamalla ostajaa ryhtymään asian selvittämiseksi erityiseen tarkastamiseen. Ostajan ei muutoinkaan ilman erityistä syytä tarvitse tarkistaa myyjän asunnosta antamien tietojen paikkaansapitävyyttä.

Ostajan tarkastamisvelvollisuuden laajuus ja perusteellisuus voi myöhemmin nousta ratkaisevaan asemaan, mikäli asunnon ostamisen jälkeen myyjän ja ostajan välille nousee riita asunnon kunnosta tai muista ominaisuuksista.