Testamentilla eli viimeisen tahdon ilmaisulla testamentin laatija määrää omaisuutensa periytymisestä kuolemansa jälkeen. Testamentin tekemiseen on olemassa monta hyvää syytä, joita on käsitelty aiemmassa kirjoituksessamme: https://www.kallepyrhonen.fi/viisi-hyvaa-syyta-laatia-testamentti/.

Testamentin peruuttaminen tulee kuitenkin myös usein ajankohtaiseksi olosuhteiden muuttuessa. Tämä voi johtua esimerkiksi testamentin laatijan omaisuuden muutoksesta tai vaikka testamenttaajan halusta jakaa omaisuuttaan eri tavalla taikka eri perillisten kesken.

Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO: 2019:27 oli kyse tapauksesta, jossa A oli jättänyt jälkeensä kaksi testamenttia vuodelta 1980 ja 2004. A oli unohtanut tehneensä testamentin jo vuonna 1980 ja kyseessä oli tulkintaongelma – oliko A:n vuoden 2004 testamentti peruuttanut vuonna 1980 tehdyn testamentin?

Lain mukaan testamentin peruuttaminen tulee tehdä samoin perintökaaren asettamin määrämuodoin kuin testamenttia tehdessäkin. Tällöin peruutus vaaditaan siis kirjallisena ja kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa. Testamentti peruuntuu myös, kun testamentin laatija sen itse hävittää tai muutoin selvästi ilmaisee, ettei testamentti enää vastaa hänen viimeistä tahtoaan.

Korkeimman oikeuden tapauksessa A oli vuoden 1980 testamentissaan tehnyt yleistestamentin kokonaan sisarensa B:n hyväksi. Testamentissa oli myös määräys, jonka mukaan, mikäli B kuolee ennen A:ta, A:n omaisuus menee kahdelle yleishyödylliselle yhdistykselle. Vuonna 2004 A oli tehnyt B:n kanssa keskinäisen yleistestamentin, jonka mukaan toisen heistä kuoltua eloonjäänyt saa täydellä omistusoikeudella kaiken ensiksi kuolleen omaisuuden. Testamentissa ei ollut annettu muita määräyksiä muista testamentinsaajista eikä mainittu aikaisempaa testamenttia. Tapauksessa oli riidatonta, että A oli unohtanut vuoden 1980 testamenttinsa.

Tapauksessa B oli kuollut ennen A:ta ja perinnöstä syntyi riita yhdistysten ja A:n perintökaaren mukaisten perillisten välillä. Yhdistysten mukaan vuoden 1980 testamentin yhdistysten hyväksi tuleva määräys ei ollut ristiriidassa uudemman vuonna 2004 tehdyn testamentin kanssa ja tämän vuoksi yhdistykset olivat testamentinsaajia. A:n lakimääräiset perilliset olivat sitä mieltä, että vuoden 2004 testamentti oli peruuttanut kokonaan vuoden 1980 testamentin ja ettei siinä ollut vaihtoehtoista testamentinsaajamääräystä, jolloin perintö menisi perintökaaren mukaisesti A:n lakimääräisille perillisille.

Korkein oikeus viittasi ratkaisussa oikeuskirjallisuuteen, jonka mukaan uudempi testamentti lähtökohtaisesti peruuttaa vanhemman testamentin, siltä osin kuin vanhan testamentin antamat määräykset ovat ristiriidassa uudemman testamentin määräysten kanssa. Testamentin peruuttaminen on siis mahdollista myös tekemällä uusi testamentti, jonka antamat määräykset kumoavat vanhan testamentin määräykset joko kokonaan tai osittain.

Tapauksessa korkein oikeus katsoi, että vuoden 2004 testamentti peruutti kokonaisuudessaan vuoden 1980 testamentin määräykset. Tapauksessa A:n näytettiin olleen tietoinen siitä, että ilman erillistä testamentin määräystä hänen omaisuutensa menee hänen perillisilleen siinä tapauksessa, että B kuolee ensin. Korkein oikeus katsoi tämän olevan A:n uusi testamenttaustahto, jonka mukaan yhdistysten hyväksi vuonna 1980 annettu testamenttausmääräys oli tullut kokonaan peruutetuksi.

Korkein oikeus täsmensi ratkaisussaan, että testamentin unohtaminen ei tarkoita sen peruuttamista. Mikäli testamentin tekijä ei ole ilmaissut uutta testamenttaustahtoaan, testamentin tekijän viimeinen tahto ilmenisi lähtökohtaisesti edelleen tuosta unohdetusta testamentista.

Testamentin tekijä voi peruuttaa testamenttinsa:
  1. Hävittämällä testamentin
  2. Laatimalla uuden testamentin, jossa nimenomaisesti mainitaan aiemman testamentin peruuttaminen