Sopimus syntyy, kun tarjoukseen annetaan hyväksyvä vastaus. Ennen sopimusta on voitu käydä neuvotteluita sopimuksen sisällöstä ja sopimusneuvotteluiden aikana on voitu esittää useampikin sopimusehdotus puolin ja toisin.

Sopimus voidaan tehdä kirjallisesti, mutta myös suullisesti tehty sopimus on yhtä pätevä.

Kirjallisesti laadittujen sopimusten ollessa kysymyksessä sopimuksen olemassaolon todistaminen on varsin yksinkertaista, mutta kaikissa tilanteissa kirjallista sopimusta ei ole olemassa. Sopimus voi syntyä myös sopimusosapuolten tosiasiallisen toiminnan perusteella, kun osapuolet ovat alkaneet toimimaan ja käyttäytymään esimerkiksi aiempien sopimusneuvotteluiden osoittamalla tavalla.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2018:37 ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko riidan osapuolten välille syntynyt sopimus, jonka irtisanominen edellytti kohtuullista irtisanomisaikaa ja mikä aika oli katsottava tapauksessa riittäväksi irtisanomisajaksi.

Tapauksessa S Oy oli M Oy:n aloitteesta keväällä 2008 ryhtynyt valmistamaan ja myymään M Oy:n tuotemerkkeihin ja malleihin perustuneita tuotteita. Lopulta M Oy oli elokuussa 2011 ilmoittanut lopettavansa yhteistyön neljän kuukauden irtisanomisaikaa käyttäen.

S Oy vaati kanteessaan vahingonkorvausta M Oy:ltä niistä tuotteista, jotka olivat jääneet myymättöminä varastoon osapuolten yhteistyön päätyttyä joulukuun lopulla 2011. S Oy perusti vaatimuksensa osapuolten väliseen sopimukseen, jota M Oy oli rikkonut päätettyään yhteistyön yllättäen ja varaamatta S Oy:lle riittävästi aikaa myydä pois varastossa olleet tuotteet. Riidan osapuolet eivät kuitenkaan olleet tehneet nimenomaista sopimusta yhteistyön aloittamisesta vuoden 2008 keväällä, johon vedoten M Oy kiisti kanteen ja esitti, ettei osapuolten välille ollut syntynyt sopimusta.

Joskus sopimus syntyy ilman kirjallisen sopimuksen allekirjoittamista. Näissä tilanteissa sopimuksen sisällön määritteleminen jälkikäteen on vaikeaa ja mikäli sopimuksen sisällöstä syntyy erimielisyyttä, on sopimuksen sisältöä ja jopa olemassaoloa haastavaa näyttää toteen.

Vaikka sopimus laadittaisiin kirjallisesti, on silti mahdollista, että sopimuksesta jää pois ehtoja, joista sopiminen olisi ollut sopimussuhteen kannalta tärkeää. Tämän vuoksi sopimuksen valmistelemiseen ja sopimusneuvotteluihin kannattaa panostaa. Mitä tärkeämmästä sopimuksesta on kysymys, sitä enemmän valmisteluun ja sopimusneuvotteluihin kannattaa käyttää resursseja. Useimmissa tapauksissa huolellisesti ja ammattitaitoisesti laaditun sopimuksen avulla vältytään myöhemmässä vaiheessa ilmeneviltä kalliilta ja aikaa vieviltä tulkintariidoilta.

Ratkaisussaan KKO:2018:37 korkein oikeus katsoi kuitenkin, että osapuolten käymien neuvotteluiden ja myöhemmän toiminnan perusteella osapuolten välille oli syntynyt tuotteiden tuotantoa ja jakelua koskeva sopimus, joka oli toistaiseksi voimassa. Korkein oikeus katsoi siten, että sopimus oli syntynyt ilman nimenomaisia tahdonilmaisuja osapuolten tosiasiallisen toiminnan ja käyttäytymisen perusteella eli ns. konkludenttisesti.

Sopimuksen syntymisestä oli esitetty riittävästi näyttöä osapuolten käymien sähköpostikeskusteluiden perusteella ja myöhemmän yhteistyön johdosta, joka oli toteutettu sähköpostikirjeenvaihdossa suunnitellulla tavalla.

Lähtökohtaisesti sopimuksen syntymisessä tahdonilmaisu on olennainen tekijä. Jos sopimus syntyy konkludenttisesti osapuolten toiminnan ja käyttäytymisen perusteella, täytyy sopimuksen osoittaa syntyneen esimerkiksi sopimusta edeltäneiden neuvotteluiden ja sitä seuranneen käytännön toiminnan perusteella. Näissä tilanteissa sopimuksen syntymistä tukee se, että osapuolet ovat jatkaneet sopimuksen mukaista toimintaa riittävän pitkän aikaa. Ilman nimenomaista tahdonilmausta tapahtuva sopimuksen muodostuminen on poikkeuksellista, joten se on kyettävä näyttämään toteen.

Sopimuksen syntyminen konkludenttisesti voidaan todistella sopimusta edeltäneiden neuvotteluiden avulla, mikäli tällä tavalla voidaan osoittaa sopimuksen sisältö ja käytäntö, jota osapuolet ovat myöhemmin alkaneet noudattamaan. Olennaista on tällöin kyetä myös osoittamaan, että sopimuksen osapuolet ovat käytännössä noudattaneet sopimusta suunnitellulla tavalla ja osapuolten tosiasiallinen toiminta ja käyttäytyminen on ollut sopimuksen mukaista.

Tapauksessa KKO:2018:37 S Oy:n ja M Oy:n välillä katsottiin olleen edellä mainittu toistaiseksi voimassa oleva sopimus, joka oli irtisanottavissa kohtuullisen irtisanomisajan kuluttua. Sopimus oli tällöin irtisanottavissa ilman nimenomaista irtisanomista koskevaa ehtoa, koska lähtökohtainen sopimuksen sitovuuden periaate ei tarkoita sitä, että osapuoli olisi sidottu tekemäänsä sopimukseen määräämättömäksi ajaksi. Sopimusta päätettäessä oli kuitenkin otettava huomioon kohtuullisella tavalla sopimuskumppanin edut. Ratkaistavana oli siten jäljellä oleva kysymys sopimuksen kohtuullisesta irtisanomisajasta.

Jos sopimus syntyy konkludenttisesti tai sen sisältöä ei muutoin määritellä riittävän tarkasti, on hyvin mahdollista, että sopimuksen puutteellinen sisältö tai tulkinnanvaraisuus aiheuttaa myöhemmin erimielisyyttä. Yleinen asia, josta osapuolet unohtavat sopia tai asiasta sovitaan liian yleisluonteisesti, on sopimuksen päättyminen ja muut siihen liittyvät ehdot. Sopimuksen päättymistä koskevat ehdot korostuvat nimenomaan jatkuvaluonteisissa, pitkäkestoisissa, sopimuksissa.

Sopimuksesta riippuen sopimuksen päättämistä koskevat ehdot voivat nousta myöhemmin merkittävään asemaan, kun olemassa ollut sopimussuhde päättyy.

Voidaanko sopimus irtisanoa? Kuinka pitkää irtisanomisaikaa on noudatettava? Mitä sopimuksen päättyessä tapahtuu? Mitkä ovat sopimusosapuolten oikeudet ja velvollisuudet sopimuksen voimassaoloaikana ja sen päättymisen jälkeen? Kertaluonteiseen suoritukseen perustuvissa sopimuksissa näillä kysymyksillä ei ole samassa tarkoituksessa merkitystä.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotteiden myynti on edellyttänyt, että S Oy:llä on ollut riittävä varasto toimitusten turvaamiseksi sovitun mukaisesti. Tästä johtuen sopimuksen päättäminen on edellyttänyt, että S Oy:lle on annettu kohtuullinen irtisanomisaika myydä varastossa olleet tuotteet pois. Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että liiketoimintaan kuuluva riski huomioon ottaen tapauksessa ei ollut näytetty, että tulevaan myyntiin varautuminen ja myynti- tai valmistuskäytännöt muutoinkaan olisivat edellyttäneet, että S Oy:llä olisi tullut olla niin suuri varasto tuotteita valmiina, kuin sillä tosiasiassa elokuussa 2011 oli.

S Oy:lle oli tuolloin ilmoitettu irtisanomisesta neljä kuukautta ennen sopimuksen päättymistä, jota korkein oikeus piti tapauksessa riittävänä irtisanomisaikana. Korkein oikeus katsoi, ettei M Oy ollut velvollinen korvaamaan S Oy:lle myymättä jääneiden tuotteiden arvoa.

Jos sopimuksessa ei ole nimenomaisesti sovittu sopimuksen päättymisestä, on tärkeää, että sopimuksen osapuolet noudattavat lojaliteettivelvollisuuttaan toista osapuolta kohtaan. Jos sopimuksen päättämismenettely on vahvasti omien intressien ajamista toisen osapuolen kustannuksella, on tällaisissa tilanteissa vaarana, että sopimuskumppanille aiheutuu vahinkoa, jonka korvaamisasiaa joudutaan käsittelemään vielä pitkään varsinaisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Sopimusperusteinen vastuu kattaa sekä välittömät että välilliset vahingot. Tämän vuoksi sopimuskumppanille aiheutetusta vahingosta voi koitua paljon maksettavaa.

Vähemmistöön jääneiden oikeusneuvosten näkökulmasta tapauksessa puolestaan ei ollut kyse lainkaan irtisanomisajan lyhyydestä koituneesta vahingosta, vaan siitä vahingosta, joka on aiheutunut, kun S Oy ei ole enää saanut myydä yhteistyösopimuksen mukaisesti valmistamiaan tuotteita, jotka sillä on ollut irtisanomishetkellä varastossa. Vähemmistön mielestä M Oy:n olisi tullut yhteistyötä lopettaessaan selvittää vaihtoehtoja siten, ettei sopimuksen mukaisesti jo täytetyt toimenpiteet koituisi S Oy:n vahingoksi ja neuvottelemaan, jotta yhteistyön päättämiseen liittyen saataisiin molemmille osapuolille kohtuullinen ratkaisu. Vähemmistö olisi tuominnut M Oy:n maksamaan vaaditut korvaukset S Oy:lle.

Lojaliteettivelvollisuus sopimuskumppania kohtaan tarkoittaa sitä, että sopimuskumppanin etu ja tavoitteet on otettava huomioon myös sopimusta päätettäessä.

Lojaliteettivelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuden syntymiseen, mikäli sopimus irtisanotaan esimerkiksi liian lyhyttä irtisanomisaikaa käyttäen. Sopimuksen päättäminen yhteistyössä sopimuskumppanin kanssa on usein molemmille osapuolille kannattavin tapa päättää mahdollisesti pitkäänkin jatkunut sopimusyhteistyö.

Vuorovaikuttaminen sopimuskumppanin kanssa myös sopimussuhdetta päätettäessä mahdollistaa yhteistyön tulevaisuudessa. Sen sijaan, jos kaikki sillat poltetaan sopimuksen päättyessä, voidaan olla varmoja siitä, että yhteistyön jatkaminen tulevaisuudessa on huomattavasti vaikeampaa. Toisaalta liiketoimintaan kuuluu olennaisella tavalla myös korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevä liiketoiminnan riski, jonka vuoksi myös yritystoiminnassa syntyvät tappiot on joskus hyväksyttävä.

Tässä korkeimman oikeuden ratkaisussa enemmistön kannassa on annettu vähemmistön kantaan verrattuna enemmän painoarvoa toisaalta liiketoimintaan kuuluvalle riskille ja toisaalta sille, oliko S Oy:n varastoon valmistamien tuotteiden määrä perusteltu. Vähemmistö puolestaan on antanut enemmistön kantaa enemmän painoarvoa sopimuskumppanin lojaliteettivelvollisuudelle toista osapuolta kohtaan ja sopimuskumppanin edun huomioon ottamiselle.

Korkein oikeus on tässä tapauksessa ollut yhtä mieltä siitä, että tapauksessa osapuolten välille on syntynyt sopimus osapuolten tosiasiallisen toiminnan ja käyttäytymisen perusteella ilman nimenomaisia tahdonilmaisuja. Kyseessä olevaan sopimuksen syntytapaan on kuitenkin suhtauduttu pidättyvästi, jottei kukaan tulisi sidotuksi sopimukseen, jota ei ole hyväksynyt tai muullakaan tavoin ilmaissut tahtoaan sitoutua.